 |
| Tämä plösö pläjäys kuvaa siistin sekavasti mitä olen saanut Vieraastamme irti kuuntelemalla ja lukemalla. |
Lähde:
http://www.permanentculturenow.com/the-self-under-siege-part-5-habermas-and-the-fragile-dignity-of-humanity/
perjantai 11. lokakuuta 2013
Käsitemuistilappu
Vieraamme ei enää ehtinyt luokseni, mutta hän välitti minulle vielä tämän kuvan muistutukseksi kaikesta mitä olen saanut aivoihini viimeisten viikkojen aikana tungettua. Kiitos ja tack Jürgen Habermas!
Lähde:
http://www.permanentculturenow.com/the-self-under-siege-part-5-habermas-and-the-fragile-dignity-of-humanity/
Lähde:
http://www.permanentculturenow.com/the-self-under-siege-part-5-habermas-and-the-fragile-dignity-of-humanity/
Rationalisoitunut maailmankuva
Herra Ystäväiseni saapui siis tänään kanssani myöhäiskahveille. Aiheena meillä oli elämismaailman johdannainen, rationalisoituneen maailmankuvan differentoituminen.
Jürgenin mukaan elämismaailma ei kuitenkaan ole kuin objektiivinen, subjektiivinen ja sosiaalinen maailma. Elämismaailma ei ole ns. oma erillinen maailmansa. Nämä kolme em. edustaa Jürgenin käsitystä "modernin (rationalisoituneen) maailmankuvan differentoitumisesta".
Hän selittää minulle tarkemmin näistä kolmesta maailmasta
1. Objektiivinen maailma - maailma, jota koskee propositionaalinen totuus
2. Subjektiivinen maailma - "kaikkien legitiimisti säänneltyjen interpersonaallisten suhteiden kokonaisuus, josta ei voida esittää proposationaalisesti tosia väitteitä vaan normatiivisesti valideja väitteitä"
3. Sosiaalinen maailma - maailma, josta ei voi esittää propositionaalisesti tosia väitteitä, mutta joita puhuja voi kielellisesti ilmaista toisille
Jürgen tuo ilmi, että modernille persoonille maailmankuvien rationalisoituminen on tärkeä yhteiskunnallinen edellytys. Hän myös sanoo, että maailmankatsomusten privatisoituminen on maailmankuvien rationalisoitumisen eli järkiperäistymisen prosessia.
Meidän täytyy siis toisin sanoen osata tuntea itsemme, ympäristömme ja ajatuksemme. Meidän täytyy osata tulkita, muokata, suodattaa, vastaanottaa ja ymmärtää, jotta mikään teorioista toimisi.. Hmm..
Höh. En taida vielä ihan olla valmis tähän rationalisoitumiseen.
Huomenna nähdään viimeistä kertaa!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/4453065/Modernin_persoonan_erityispiirteet_ja_sen_kasvatus
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
Jürgenin mukaan elämismaailma ei kuitenkaan ole kuin objektiivinen, subjektiivinen ja sosiaalinen maailma. Elämismaailma ei ole ns. oma erillinen maailmansa. Nämä kolme em. edustaa Jürgenin käsitystä "modernin (rationalisoituneen) maailmankuvan differentoitumisesta".
Hän selittää minulle tarkemmin näistä kolmesta maailmasta
1. Objektiivinen maailma - maailma, jota koskee propositionaalinen totuus
2. Subjektiivinen maailma - "kaikkien legitiimisti säänneltyjen interpersonaallisten suhteiden kokonaisuus, josta ei voida esittää proposationaalisesti tosia väitteitä vaan normatiivisesti valideja väitteitä"
3. Sosiaalinen maailma - maailma, josta ei voi esittää propositionaalisesti tosia väitteitä, mutta joita puhuja voi kielellisesti ilmaista toisille
Jürgen tuo ilmi, että modernille persoonille maailmankuvien rationalisoituminen on tärkeä yhteiskunnallinen edellytys. Hän myös sanoo, että maailmankatsomusten privatisoituminen on maailmankuvien rationalisoitumisen eli järkiperäistymisen prosessia.
Höh. En taida vielä ihan olla valmis tähän rationalisoitumiseen.
Huomenna nähdään viimeistä kertaa!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/4453065/Modernin_persoonan_erityispiirteet_ja_sen_kasvatus
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
Habermasin elämismaailma
Jürgen soittaa sovitusti ovikelloani aamulla yhdeksältä. Edellisestä yöllisestä tapaamisestamme ei ole kulunut kuin tunteja. Jatkamme nyt kuitenkin virkeämmällä mielellä hänen oppeihinsa tutustumista. Törmäsin itse aikaisemmin Jürgenin elämismaailman käsitteeseen ja halusin tietää lisää aiheesta.
Elämismaailman käsite tulee alunperin Edvard Husserlilta ja Alfred Shcütziltä. Habermasin elämismaailma on diskurssiin osallistuijien yhteisesti jakama tulkintanäkymä. Hän kertoo, että elämismaailma on kiinnitetty niiden tulkintojen kokonaisuuten, jotka yhteisön jäsenet jakavat taustaoletuksina. Elämismaailman taustaoletukset eivät kuitenkaan voi koskaan tulla tietoisen kriittisen harkinnan kohteeksi.
Elämismaailmassa puhujat viittaavat faktoihin, normeihin ja omiin sielun tiloihinsa. Näitä viittauksia käytetään eri "maailmoissa" tai maailmankuvissa, kuten Jürgen niitä kutsuu. Hän kertoo, että kun puhuja esittää elämismaailmassa väitteen ulkoisesta maailmasta, muut arvioivat väitettä kyseisen maailman pätevyysvaatimuksella, totuudella. Kun taas puhujan väite tulee tämän sisäisestä maailmasta, on pätevyysvaatimus arviointiin autenttisuus. Kolmannessa tapauksessa kun puhuja esittää väitteen koskien sosiaalisen maailman normeja, arvioidaan sitä oikeudellisuuden pätevyysvaatimuksella.
Ulkoisesta maailmasta tulevassa väitteessä on kyseessä objektiivinen maailma, sisäisestä maailmasta puhuttaessa on kyse sosiaalisesta maailmasta ja sosiaalisen maailman normeissa on kyse subjektiivisesta maailmasta.
Okei. Nyt tämä alkaa pikkuhiljaa aueta minulle. Elämismaailman sisällä siis on olemassa erilaisia "maailmoja". Tai siis näitä maailmankuvia.
Jürgen sanoo minulle, että vasta kun nämä kolme maailmaa on eriytynyt, me pystymme muodostamaan "reflektiivisen ja formaalin maaailman käsitteen". Näin me pystymme aina erikseen valita lähestymistapamme puhujan väitteeseen. Pystymme erikseen katsomaan väitettä puhujan näkökulmasta, ulkopuolisena tai vastaanottajana. Kaikki nämä ovat kytköksissä maailmankuviin.
Elämismaailmassa keskustelijat voivat kritisoida ja vahvistaa kolmea maailmaa koskevia väitteitä, sovittaa niitä koskevia erimielisyyksiä ja saavuttaa yhteisymmäryksen.
Jotta tätä teoriaa voisin soveltaa käytäntöön, vaatisi se aika kovia ponnisteluita ainakin tavallisesa keskustelussa. Tutkimuksessa tämä voisi kuitenkin auttaa Habermasin tiedonintressien lailla arvovapaaseen tutkimuksen tuottamiseen.
Aamu sujui nopeasti Jürgenin seurassa. Pyysin häntä tänään myös myöhäiskahveille, sillä tiukka aikataulu alkaa painamaan päälle. Hän sanoi tulevansa.
Näkemisiin siis!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
http://filosofia.fi/node/5305
Elämismaailmassa puhujat viittaavat faktoihin, normeihin ja omiin sielun tiloihinsa. Näitä viittauksia käytetään eri "maailmoissa" tai maailmankuvissa, kuten Jürgen niitä kutsuu. Hän kertoo, että kun puhuja esittää elämismaailmassa väitteen ulkoisesta maailmasta, muut arvioivat väitettä kyseisen maailman pätevyysvaatimuksella, totuudella. Kun taas puhujan väite tulee tämän sisäisestä maailmasta, on pätevyysvaatimus arviointiin autenttisuus. Kolmannessa tapauksessa kun puhuja esittää väitteen koskien sosiaalisen maailman normeja, arvioidaan sitä oikeudellisuuden pätevyysvaatimuksella.
Ulkoisesta maailmasta tulevassa väitteessä on kyseessä objektiivinen maailma, sisäisestä maailmasta puhuttaessa on kyse sosiaalisesta maailmasta ja sosiaalisen maailman normeissa on kyse subjektiivisesta maailmasta.
Okei. Nyt tämä alkaa pikkuhiljaa aueta minulle. Elämismaailman sisällä siis on olemassa erilaisia "maailmoja". Tai siis näitä maailmankuvia.
Jürgen sanoo minulle, että vasta kun nämä kolme maailmaa on eriytynyt, me pystymme muodostamaan "reflektiivisen ja formaalin maaailman käsitteen". Näin me pystymme aina erikseen valita lähestymistapamme puhujan väitteeseen. Pystymme erikseen katsomaan väitettä puhujan näkökulmasta, ulkopuolisena tai vastaanottajana. Kaikki nämä ovat kytköksissä maailmankuviin.
Elämismaailmassa keskustelijat voivat kritisoida ja vahvistaa kolmea maailmaa koskevia väitteitä, sovittaa niitä koskevia erimielisyyksiä ja saavuttaa yhteisymmäryksen.
Jotta tätä teoriaa voisin soveltaa käytäntöön, vaatisi se aika kovia ponnisteluita ainakin tavallisesa keskustelussa. Tutkimuksessa tämä voisi kuitenkin auttaa Habermasin tiedonintressien lailla arvovapaaseen tutkimuksen tuottamiseen.
Aamu sujui nopeasti Jürgenin seurassa. Pyysin häntä tänään myös myöhäiskahveille, sillä tiukka aikataulu alkaa painamaan päälle. Hän sanoi tulevansa.
Näkemisiin siis!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
http://filosofia.fi/node/5305
torstai 10. lokakuuta 2013
Blogikurssin aakkoset
Näin viimeisen blogitekstini kunniaksi ajattelin koota ylös hieman asioita, joita minulle on jäänyt käteen yhteisistä aamuistani Jürgenin kanssa. Ajattelinkin koota hieman ajatuksiani Habermasista ja koko kurssista näin aakkosten muodossa, joten arvoisa Jürgen ja arvoisat lukijat, tästä lähtee viimeinen blogipäivitykseni!
A - Ajattelija. Olemme saaneet kurssin aikana tutustua useampaankin suureen ajattelijaan.
B - Berger. Olen päässyt kurssin aikana myös Peterin jäljille!
C - Communication. Tätä tuskin tarvitsee viestinnän opinnoissa hirveästi tarkentaa?
D - Deliberatiivinen demokratia. Demokratian muoto, joka on kehittynyt Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian ja julkisen tilan käsitteen ympärille.
E - Ein guter morgen mit Jürgen. Yhteiset aamukahvithan ovat olleet enemmänkin kuin vain hyviä!
F - Filosofia. Aika ajoin keskustelumme ovat olleet hyvinkin filosofisia.
G - Giddens. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Sosiologi.
H - Habermas. Oma saksalainen filosofimme, johon on ollut kunnia tutustua kurssin kuluessa.
I - Ideologia.
J - Julkisuuden rakennemuutos. Ensimmäinen ja yksi tunnetuimmista Habermasin teorioista.
K - Kommunikatiivisen toiminnan teoria. Niin ikään yksi Habermasin kuuluisimmista teorioista.
L - Latour. On ollut ilo seurata myös iltoja Brunon seurassa!
M - Marxilaisuus. Aatesuuntaus, joka on vaikuttanut Habermasin teorioihin.
N - Normit.
O - Oppi. Olen aamuisten keskustelutuokioidemme ohella oppinut paljon uutta.
P - Putnam. Uusi tuttavuus tämäkin!
R - Rationalisaatio. Habermasin mukaan länsimainen rationalisaatio auttaa kommunikoijaa pääsemään paremmin yhteysymmärrykseen diskurssissa.
S - Sosiaalinen media.
T - Tiedonintressit.
U - Ulkopuolinen. Ajoittain olen tuntenut oloni myös ulkopuoliseksi uusien aiheiden keskellä.
V - Vaikuttaminen.
Y - Yhteisöviestintä. Lähes kaikki oppimistani uusista teorioista on helposti liitettävissä myös yhteisöviestintään.
Ä - Äreä. Olen kieltämättä ollut tätäkin, jos en ole heti sisäistänyt vieraani teorioita.
Ö - Öiset pohdinnat aina Jürgenin tapaamisten jälkeen ovat tulleet kurssin myötä melkeinpä tavaksi.
Kiitos siis Jürgen mielenkiintoisesta aamukahviseurasta, ehkäpä me tapaamme vielä joskus!
Sanni
A - Ajattelija. Olemme saaneet kurssin aikana tutustua useampaankin suureen ajattelijaan.
B - Berger. Olen päässyt kurssin aikana myös Peterin jäljille!
C - Communication. Tätä tuskin tarvitsee viestinnän opinnoissa hirveästi tarkentaa?
D - Deliberatiivinen demokratia. Demokratian muoto, joka on kehittynyt Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian ja julkisen tilan käsitteen ympärille.
E - Ein guter morgen mit Jürgen. Yhteiset aamukahvithan ovat olleet enemmänkin kuin vain hyviä!
F - Filosofia. Aika ajoin keskustelumme ovat olleet hyvinkin filosofisia.
G - Giddens. Uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Sosiologi.
H - Habermas. Oma saksalainen filosofimme, johon on ollut kunnia tutustua kurssin kuluessa.
I - Ideologia.
J - Julkisuuden rakennemuutos. Ensimmäinen ja yksi tunnetuimmista Habermasin teorioista.
K - Kommunikatiivisen toiminnan teoria. Niin ikään yksi Habermasin kuuluisimmista teorioista.
L - Latour. On ollut ilo seurata myös iltoja Brunon seurassa!
M - Marxilaisuus. Aatesuuntaus, joka on vaikuttanut Habermasin teorioihin.
N - Normit.
O - Oppi. Olen aamuisten keskustelutuokioidemme ohella oppinut paljon uutta.
P - Putnam. Uusi tuttavuus tämäkin!
R - Rationalisaatio. Habermasin mukaan länsimainen rationalisaatio auttaa kommunikoijaa pääsemään paremmin yhteysymmärrykseen diskurssissa.
S - Sosiaalinen media.
T - Tiedonintressit.
U - Ulkopuolinen. Ajoittain olen tuntenut oloni myös ulkopuoliseksi uusien aiheiden keskellä.
V - Vaikuttaminen.
Y - Yhteisöviestintä. Lähes kaikki oppimistani uusista teorioista on helposti liitettävissä myös yhteisöviestintään.
Ä - Äreä. Olen kieltämättä ollut tätäkin, jos en ole heti sisäistänyt vieraani teorioita.
Ö - Öiset pohdinnat aina Jürgenin tapaamisten jälkeen ovat tulleet kurssin myötä melkeinpä tavaksi.
Kiitos siis Jürgen mielenkiintoisesta aamukahviseurasta, ehkäpä me tapaamme vielä joskus!
Sanni
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Rationalisaatio
Yritin kovasti saada unta yöllä, mutta nukkumatti oli jostain syystä jättänyt minut välistä. Huhuilin sitten Habermasia seurakseni. Ehdotin yökahvitteluja, kun ajatukset muutenkin pörräsivät päässä niin kovasti. Jürgen saapuikin paikalle ja toi mukanaan muffinsseja, jotka ilahduttivat yösyöpön mieltä. Istahdimme alas muffineiden ja kahvin kanssa siis yöllä neljältä. Mikäs siinä, ehkä tämä on jollekin aikainen aamu.
Halusin, että Jürgen puhuisi minulle järkeä, joten hän luonnollisesti nimesi aiheekseen rationalisaation. Jürgenin mukaan länsimainen rationalisaatio auttaa kommunikoijaa pääsemään paremmin yhteysymmärrykseen diskurssissa. Länsimainen rationalisaatio käsittää oikeuden, verotuksen, kirjanpidon, talouden jne. rationalisoitumisen. Jürgen kertoo, että ylipäätänsä rationalistoituneessa yhteiskunnassa on paremmat edellytykset yhteisymmärrykseen. Hän selittää minulle, että tämän mahdollistaa ns. kehittyneempi kommunikatiivinen kompetenssi sekä rationalisoitunut maailmankuva. Minä nyökkäilen vieressä ja mietin hiljaa, että näinhän tämän täytyykin juuri mennä. Kuulostaa varsin rationaaliselta. Ennen kun kerkeän liikaa myötäillä, varoittaa Jürgen minulle kuitenkin, että rationalisaatioprosessi aiheuttaa myös yhteiskunnan kompleksoitumista. Tämä menee minulta hieman yli ymmärryksen. Millä tavalla yhteyskunta voi kompleksoitua, kysyn. Tähän väliin Jürgen jätti minut yksin pohtimaan poistuessaan miesten huoneeseen ja hetken tutkittuani löysin Juha Heikkalan (1998) määritelmän järjestöjen kompleksisesta tilanteesta: "risteilevien rationaliteettien organisaatio". Heikkalan mukaan siis jos järjestö on kompeksoitunut, johtuu tämä moninaisesta ympäristön toiveiden joukosta ja siitä kuinka keskelle hyvinvointikolmiota järjestö sijoittuu.
Jään pohtimaan tätä yhteyskunnan kompleksoitumista. Se ei siis ole toivottu asia ja se täytyy muistaa ottaa huomioon rationalisaatioprosessissa. Jürgen palaa kahvipöytään, mutta kuitenkin vain kertoakseen, että hänen luomensa painuvat kiinni ja pyytää, että voisimme jatkaa pohdintojaa aamulla.
Minä huomaan vasta hänen tämän mainittuaan, että taitaa nukkumatti olla saapunut minunkin luokseni.
Huomiseen Jürgen!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12954/URN_NBN_fi_jyu-2006638.pdf?sequence=1
Halusin, että Jürgen puhuisi minulle järkeä, joten hän luonnollisesti nimesi aiheekseen rationalisaation. Jürgenin mukaan länsimainen rationalisaatio auttaa kommunikoijaa pääsemään paremmin yhteysymmärrykseen diskurssissa. Länsimainen rationalisaatio käsittää oikeuden, verotuksen, kirjanpidon, talouden jne. rationalisoitumisen. Jürgen kertoo, että ylipäätänsä rationalistoituneessa yhteiskunnassa on paremmat edellytykset yhteisymmärrykseen. Hän selittää minulle, että tämän mahdollistaa ns. kehittyneempi kommunikatiivinen kompetenssi sekä rationalisoitunut maailmankuva. Minä nyökkäilen vieressä ja mietin hiljaa, että näinhän tämän täytyykin juuri mennä. Kuulostaa varsin rationaaliselta. Ennen kun kerkeän liikaa myötäillä, varoittaa Jürgen minulle kuitenkin, että rationalisaatioprosessi aiheuttaa myös yhteiskunnan kompleksoitumista. Tämä menee minulta hieman yli ymmärryksen. Millä tavalla yhteyskunta voi kompleksoitua, kysyn. Tähän väliin Jürgen jätti minut yksin pohtimaan poistuessaan miesten huoneeseen ja hetken tutkittuani löysin Juha Heikkalan (1998) määritelmän järjestöjen kompleksisesta tilanteesta: "risteilevien rationaliteettien organisaatio". Heikkalan mukaan siis jos järjestö on kompeksoitunut, johtuu tämä moninaisesta ympäristön toiveiden joukosta ja siitä kuinka keskelle hyvinvointikolmiota järjestö sijoittuu.
Jään pohtimaan tätä yhteyskunnan kompleksoitumista. Se ei siis ole toivottu asia ja se täytyy muistaa ottaa huomioon rationalisaatioprosessissa. Jürgen palaa kahvipöytään, mutta kuitenkin vain kertoakseen, että hänen luomensa painuvat kiinni ja pyytää, että voisimme jatkaa pohdintojaa aamulla.
Minä huomaan vasta hänen tämän mainittuaan, että taitaa nukkumatti olla saapunut minunkin luokseni.
Huomiseen Jürgen!
Melike
Lähteet:
http://www.academia.edu/2522753/Habermasin_kolme_maailmaa_ja_elamismaailma_-_Luku_kirjassa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12954/URN_NBN_fi_jyu-2006638.pdf?sequence=1
Vipivimppa kohtaamisemme
Kaksi edellistä kohtaamistamme tapahtuivat kirjeitse. Lupasin kertoa Jürgenille nyt kahvikupposen äärellä, miten French ja Allbright tulkitsivat Habermasin ajattelua kyseenalaistaneita tutkimustuloksia tutkimuksessaan "Resolving a Moral Conflict Through Discourse".
Tutkimuksen päätuloshan oli, että kehittyneellä moraalisella tasolla olevat ihmiset eivät käytä sen dirkursiivisempaa viestintätyyliä kuin alempienkaan tasojen edustajat. Vastaavasti alemmilla tasoilla olevat henkiköt eivät viesti strategisemmin kuin kehittyneemmillä tasoilla olevat. French ja Allbright ehdottavat tulokselle seuraavia muun muassa selitysvaihtoehtoja:
- Tässäkin tutkimuksessa käytetyn DIT-testin kehittäjä James Rest katsoo, että moraalitasot kehittyvät aina edellisen tason pohjalle, ja sopivissa olosuhteissa saatamme lipsahtaa moraalisesti "taaksepäin". Tämä on yksi selitys, ja jälleen kerran ristiriidassa Habermasin käsityksen kanssa. Habermasin mukaan ihminen luisuu alemmille moraalisille tasoille vain erityisissä kriisitilanteissa - jollainen tämä tutkimus tuskin on.
- Tutkimukseen osallistuneista ne, jotka edustivat kehittynyttä moraalista tasoa, olivat tässä tutkimuksessa myös ns. periaatteen ihmisiä. Tämä voi selittää heidän joustamattomuuttaan, mikä puolestaan on vaikeuttanut kompromissiin päätymistä.
- Strategisen viestintätyylin käytön vähyyttä alemmilla moraalisilla tasoilla voi selittää se, että tutkimuksessa muodostettiin pareja tasavertaisista henkilöistä, joista kummalakaan ei ollut esim. valta-asemaa toiseen nähden. Tutkijat haluaisivatkin tehdä vastaavan tutkimuksen epätasa-arvoisilla pareilla ja selvittää, miten se vaikuttaa tutkimustulokseen.
Niin, tästäkin kaikesta pitäisi näemmä vetää lanka omaan opiskelualaamme. Tutkimuksen tuloksia voinee soveltaa ainakin moninaisissa työyhteisöjen sisäisen viestinnän tilanteissa, joissa erilaiset ja eri asemissa olevat ihmiset pyrkivät selvittämään ristiriitoja. Ja niiltähän ei yksikään yhteisö täysin säästy.
Soon kuule Jürgen MORO, eiköhän nyt ole sanottu kaikki mitä sanottavissa on.
Maria
.jpg)
tiistai 8. lokakuuta 2013
Habermas ja deliberatiivinen demokratia
Tällä kertaa tapasin Jürgenin tiistaibrunssin merkeissä. Kroisanteilla herkuttelun ja jo tavaksi muodostuneen kahvinjuonnin ohella keskustelumme aiheena oli tänään deliberatiivinen demokratia ja ennen kaikkea se, miten Habermasin teoriat ovat siihen vaikuttaneet.
Deliberatiivinen demokratia, jota siis kutsutaan myös diskursiiviseksi demokratiaksi, on demokratian muoto, joka on kehittynyt Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian ja julkisen tilan käsitteen ympärille. Teoria pohjautuu keskustelulle ja harkinnalle, ja sen perustana on kritiikki nykyaikaiselle teleologiselle, ei-kommunikoivalle sekä välineelliselle rationaalisuudelle. Kuten Habermasin teorioissakin, myös deliberatiivisessa demokratiateoriassa pyrkimyksenä on yhteisymmärryksen ja yhteisen edun löytäminen. Teorian kannattajat pitävätkin erittäin tärkeänä sitä, että keskustelu vaikuttaisi myös esimerkiksi lakeihin, julkiseen politiikkaan, asenteisiin tai kulttuurisiin käytäntöihin. Selventävänä esimerkkinä deliberatiivisesta demokratiasta voisi käyttää esimerkiksi tilannetta, jossa yhteisessä tilassa ruokailevista ihmisistä suurin osa haluaisi tupakoida pöydän ääressä, mutta muutama kokisi savun vastenmieliseksi. Deliberatiivisen mallin mukaan keskustelun avulla kuitenkin voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa tupakoitsijat voisivat siirtyä muualle polttamaan.
Kuten jo sanottu, Habermasin teoriat ovat olleet diskursiivisen demokratian kehityksessä merkittävävänä rakennuskehikkona. Mutta on Habermasin ajatuksia joku joskus jopa kritisoinukkin. Esimerkiksi deliberatiivisen demokratian yksi kannattajista, politiikan tutkija ja professori John S. Dryzek ei jaa Habermasin tavoitetta päästä vuorovaikutuksen kautta konsensukseen yhteisestä määränpäästä tai totuudesta. Dryzekin mielestä nimenomaan universaalien arvojen tai totuuksien etsiminen on monia vuorovaikutusta painottavia teorioita tärkeämpää. Näiden ajatusten pohjalta Dryzek onkin rakentanut kommunikatiivisen rationaalisuuden käsitteen.
Itse jäin pohtimaan Habermasin ja uuden tuttavuuden Dryzekin välisiä näkemyseroja. Jotenkin itselleni käy paremmin järkeen Dryzekin teoria kommunikatiivisesta rationalisuudesta, jossa toimijat kykenevät muodostamaan ja kyseenalaistamaan argumentteja. Kuten joku täällä blogissamme on tainnukin jo mainita, niin kuulostaa täydellisen konsensuksen saavuttaminen melko mahdottomalta ajatukselta. Siksi ehkä myös minusta tuntuu järkevältä Dryzekin teorian ajatus siitä, että keskustelutilanteessa auktoriteetti on yksinkertaisesti parhaalla argumentilla. Tämänlaiset ajatukset mielessäni pyörien tiskaan kahvikuppimme ja toivotan Jürgenille mukavaa päivänjatkoa. Me kyllä tapaamme vielä!
Sanni
Lähteet:
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-jurgen-habermas
http://www.deliberaatio.org/~delibero/wordpress/?page_id=145
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-john-s-dryzek
Deliberatiivinen demokratia, jota siis kutsutaan myös diskursiiviseksi demokratiaksi, on demokratian muoto, joka on kehittynyt Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian ja julkisen tilan käsitteen ympärille. Teoria pohjautuu keskustelulle ja harkinnalle, ja sen perustana on kritiikki nykyaikaiselle teleologiselle, ei-kommunikoivalle sekä välineelliselle rationaalisuudelle. Kuten Habermasin teorioissakin, myös deliberatiivisessa demokratiateoriassa pyrkimyksenä on yhteisymmärryksen ja yhteisen edun löytäminen. Teorian kannattajat pitävätkin erittäin tärkeänä sitä, että keskustelu vaikuttaisi myös esimerkiksi lakeihin, julkiseen politiikkaan, asenteisiin tai kulttuurisiin käytäntöihin. Selventävänä esimerkkinä deliberatiivisesta demokratiasta voisi käyttää esimerkiksi tilannetta, jossa yhteisessä tilassa ruokailevista ihmisistä suurin osa haluaisi tupakoida pöydän ääressä, mutta muutama kokisi savun vastenmieliseksi. Deliberatiivisen mallin mukaan keskustelun avulla kuitenkin voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa tupakoitsijat voisivat siirtyä muualle polttamaan.
Kuten jo sanottu, Habermasin teoriat ovat olleet diskursiivisen demokratian kehityksessä merkittävävänä rakennuskehikkona. Mutta on Habermasin ajatuksia joku joskus jopa kritisoinukkin. Esimerkiksi deliberatiivisen demokratian yksi kannattajista, politiikan tutkija ja professori John S. Dryzek ei jaa Habermasin tavoitetta päästä vuorovaikutuksen kautta konsensukseen yhteisestä määränpäästä tai totuudesta. Dryzekin mielestä nimenomaan universaalien arvojen tai totuuksien etsiminen on monia vuorovaikutusta painottavia teorioita tärkeämpää. Näiden ajatusten pohjalta Dryzek onkin rakentanut kommunikatiivisen rationaalisuuden käsitteen.
Itse jäin pohtimaan Habermasin ja uuden tuttavuuden Dryzekin välisiä näkemyseroja. Jotenkin itselleni käy paremmin järkeen Dryzekin teoria kommunikatiivisesta rationalisuudesta, jossa toimijat kykenevät muodostamaan ja kyseenalaistamaan argumentteja. Kuten joku täällä blogissamme on tainnukin jo mainita, niin kuulostaa täydellisen konsensuksen saavuttaminen melko mahdottomalta ajatukselta. Siksi ehkä myös minusta tuntuu järkevältä Dryzekin teorian ajatus siitä, että keskustelutilanteessa auktoriteetti on yksinkertaisesti parhaalla argumentilla. Tämänlaiset ajatukset mielessäni pyörien tiskaan kahvikuppimme ja toivotan Jürgenille mukavaa päivänjatkoa. Me kyllä tapaamme vielä!
Sanni
Lähteet:
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-jurgen-habermas
http://www.deliberaatio.org/~delibero/wordpress/?page_id=145
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-john-s-dryzek
"Omilla aivoilla ajattelu" ei takaa keskustelutaitoja - kirje nro 2
Arvoisa Jürgen,
Kirjoittelen sinulle taas aamukahvin litkimisen lomasta. Toivottavasti ehdimme vielä tavatakin, ennen kuin kahvi ihan väljähtyy. Viime kirjeessäni kerroin löytämästäni tutkimuksesta, joka haastoi näkemyksiäsi ihmisen moraalisen tason suhteesta hänen viestintätyyliinsä.
Tutkimushan käsitteli sitä, kuinka ihmiset viestivät moraalisesti hankalissa ristiriitatilanteissa. Tässä tutkimuksessa seurattiin välienselvittelytyylejä asetelmassa, jossa piti löytää työturvallisuuteen liittyvä kompromissi. Aiheena oli hedelmällisessä iässä olevien naisten työskentely sikiölle vaarallisen lyijyn parissa ja se, miten työntekijöiden ja työnantajien intressit tässä kohtaavat.
Tutkittavat oli jaettu moraalisen kehittyneisyytensä mukaan kolmeen ryhmään: esimoraalisella, sovinnaisella ja itsenäis-periaatteellisella tasolla oleviin. Ensilukemalta hämmästelin jaottelua, joka kuulosti lähinnä apinoiden erottelulta tosi-ihmisten joukosta. Jaottelu kuitenkin pohjautui tutkimuksissa laajasti käytettyyn Defining Issues Test (DIT) -testiin, joten apinasäväys karisi mielestäni melko pian. Lisäksi tutkittavat oli jaettu (oman valintansa mukaan) naisten tai työnantajien puolustajiin.
French ja Allbright olettivat muun muassa sinun teorioihisi pohjaten, että kehittyneimmällä moraalisella tasolla olevat ihmiset keskustelevat diskursiivisesti. Karrikoidusti suomentaenhan tämä tarkoittaa, että omilla aivoillaan ajattelevat osaisivat keskustella fiksusti ja toista huomioiden. Tuloksissa kuitenkin huomattiin, etteivät korkeampien tasojen edustajat käyttäneet diskursiivista viestintätyyliä yhtään useammin kuin matalammilla tasoilla olevat. Päin vastoin, he lipsahtelivat välillä strategiseen keskustelutyyliin, eli runttasivat oman näkemyksensä läpi juttukumppanin kustannuksella. Vastaavasti kävi ilmi (toisin kuin tutkijat olettivat), etteivät matalampien tasojen edustajat käyttäneet strategista viestintätyyliä enempää kuin kuin moraalisesti kehittyneet. Itse asiassa he käyttivät sitä jopa vähemmän. Suomentaen: Jos ihminen on kiltti vain siksi kun käsketään, niin hän saattaa olla hyvinkin miellyttävä ja pätevä keskustelukumppani.
Mielenkiintoista. Tulehan Jürgen pian taas kaffelle, niin jutellaan lisää siitä, miten French ja Allbright tulkitsivat näitä tuloksia ja mistä he arvelivat niiden johtuvan.
Kahvin- ja pullantuoksuisin terveisin
Maria
Kirjoittelen sinulle taas aamukahvin litkimisen lomasta. Toivottavasti ehdimme vielä tavatakin, ennen kuin kahvi ihan väljähtyy. Viime kirjeessäni kerroin löytämästäni tutkimuksesta, joka haastoi näkemyksiäsi ihmisen moraalisen tason suhteesta hänen viestintätyyliinsä.
Tutkimushan käsitteli sitä, kuinka ihmiset viestivät moraalisesti hankalissa ristiriitatilanteissa. Tässä tutkimuksessa seurattiin välienselvittelytyylejä asetelmassa, jossa piti löytää työturvallisuuteen liittyvä kompromissi. Aiheena oli hedelmällisessä iässä olevien naisten työskentely sikiölle vaarallisen lyijyn parissa ja se, miten työntekijöiden ja työnantajien intressit tässä kohtaavat.
Tutkittavat oli jaettu moraalisen kehittyneisyytensä mukaan kolmeen ryhmään: esimoraalisella, sovinnaisella ja itsenäis-periaatteellisella tasolla oleviin. Ensilukemalta hämmästelin jaottelua, joka kuulosti lähinnä apinoiden erottelulta tosi-ihmisten joukosta. Jaottelu kuitenkin pohjautui tutkimuksissa laajasti käytettyyn Defining Issues Test (DIT) -testiin, joten apinasäväys karisi mielestäni melko pian. Lisäksi tutkittavat oli jaettu (oman valintansa mukaan) naisten tai työnantajien puolustajiin.
French ja Allbright olettivat muun muassa sinun teorioihisi pohjaten, että kehittyneimmällä moraalisella tasolla olevat ihmiset keskustelevat diskursiivisesti. Karrikoidusti suomentaenhan tämä tarkoittaa, että omilla aivoillaan ajattelevat osaisivat keskustella fiksusti ja toista huomioiden. Tuloksissa kuitenkin huomattiin, etteivät korkeampien tasojen edustajat käyttäneet diskursiivista viestintätyyliä yhtään useammin kuin matalammilla tasoilla olevat. Päin vastoin, he lipsahtelivat välillä strategiseen keskustelutyyliin, eli runttasivat oman näkemyksensä läpi juttukumppanin kustannuksella. Vastaavasti kävi ilmi (toisin kuin tutkijat olettivat), etteivät matalampien tasojen edustajat käyttäneet strategista viestintätyyliä enempää kuin kuin moraalisesti kehittyneet. Itse asiassa he käyttivät sitä jopa vähemmän. Suomentaen: Jos ihminen on kiltti vain siksi kun käsketään, niin hän saattaa olla hyvinkin miellyttävä ja pätevä keskustelukumppani.
Mielenkiintoista. Tulehan Jürgen pian taas kaffelle, niin jutellaan lisää siitä, miten French ja Allbright tulkitsivat näitä tuloksia ja mistä he arvelivat niiden johtuvan.
Kahvin- ja pullantuoksuisin terveisin
Maria
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Hermeneuttinen tiedonintressi
Tämä kahvihetki alkoi vähän myöhässä. Jürgen joutui jo käydä koputtelemassa ovellani, että joko kahvihetki alkaisi. Sateinen aamu ei houkuttanut heräämään ja torkuttaa olin kerennyt jo pariin otteeseen. Pahoittelin kovasti herralle ja sanoin, että laittaa kahvin tippumaan, saavun pian pöytään.
Päädyimme jatkamaan edellisestä aiheestamme, tiedonintresseistä. Minua oli jäänyt kaivertelemaan Habermasin teorian soveltuvuus viestintään.
Tiedonintressien hyödyntäminen viestinnän tutkimuksessa on Jürgenin mukaan suotavaa. Viestinnän tutkimus on usein niin ihmiskeskeistä, että sen arvosidonnaisuus on aina hieman kyseenalaista. Erottamalla selkeästi käyttämämme tiedonintressi viestinnän tutkimuksessa, saatamme kuitenkin päästä hieman lähemmäksi arvovapaata tiedon tuottamista. Habemasin mukaan kolmesta tiedonintressistä Hermeneuttinen tiedonintressi, tai toiselta nimeltään Praktinen tiedonintressi, on parhaiten viestintätieteiden tutkimukseen sopiva.
Hermeneuttinen tiedonintressi nimensäkin perusteella tutkii ilmiöitä kielellisesti, mikä taas luonnollisesti jo itsessäänkin on erittäin lähellä viestintää. Hermeneuttinen tutkimustapa pyrkii kysymään miksi jotain tapahtu, ei vain mitä tapahtuu.
Jürgen on varma, että kun meillä on tiedossa selkeä tiedonintressi, voimme tuottaa arvovapaata tietoa. Hän kehottaakin aina pohtimaan tarkoin tutkimusta itsessään, pyrkimyksiämme tiedon tuottamisen suhteen ja selkeästi valitsemaan tiedonintressin, joka tukee kyseistä tutkimusta.
Jürgen poistui kiirehtien ja jätti minut pohdiskelemaan hermeneuttisen tiedonintressin soveltuvuutta käytännön tutkimuksessa.
Melike
Lähteet:
http://www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/luhutf10.htm
http://www.avoin.helsinki.fi/Kurssit/valjohd/osa5_3.html
Päädyimme jatkamaan edellisestä aiheestamme, tiedonintresseistä. Minua oli jäänyt kaivertelemaan Habermasin teorian soveltuvuus viestintään.
Tiedonintressien hyödyntäminen viestinnän tutkimuksessa on Jürgenin mukaan suotavaa. Viestinnän tutkimus on usein niin ihmiskeskeistä, että sen arvosidonnaisuus on aina hieman kyseenalaista. Erottamalla selkeästi käyttämämme tiedonintressi viestinnän tutkimuksessa, saatamme kuitenkin päästä hieman lähemmäksi arvovapaata tiedon tuottamista. Habemasin mukaan kolmesta tiedonintressistä Hermeneuttinen tiedonintressi, tai toiselta nimeltään Praktinen tiedonintressi, on parhaiten viestintätieteiden tutkimukseen sopiva.
Hermeneuttinen tiedonintressi nimensäkin perusteella tutkii ilmiöitä kielellisesti, mikä taas luonnollisesti jo itsessäänkin on erittäin lähellä viestintää. Hermeneuttinen tutkimustapa pyrkii kysymään miksi jotain tapahtu, ei vain mitä tapahtuu.
Jürgen on varma, että kun meillä on tiedossa selkeä tiedonintressi, voimme tuottaa arvovapaata tietoa. Hän kehottaakin aina pohtimaan tarkoin tutkimusta itsessään, pyrkimyksiämme tiedon tuottamisen suhteen ja selkeästi valitsemaan tiedonintressin, joka tukee kyseistä tutkimusta.
Jürgen poistui kiirehtien ja jätti minut pohdiskelemaan hermeneuttisen tiedonintressin soveltuvuutta käytännön tutkimuksessa.
Melike
Lähteet:
http://www.helsinki.fi/hum/fil/tietfil/luhutf10.htm
http://www.avoin.helsinki.fi/Kurssit/valjohd/osa5_3.html
perjantai 4. lokakuuta 2013
Eivätkö moraalisesti kehittyneet aina viestikään fiksusti?
Arvoisa Jürgen,
Kiitos kahdesta viime kerrasta. Lähestyn sinua tällä kertaa kirjeitse kiireideni lomasta. Toivottavasti ehdit lukea, mitä haluan sinulle kertoa. Pohjustan asiaa tässä kirjeessä ja kirjoitan lisää aivan lähiaikoina.
Et usko, miten kiinnostavaan tutkimukseen törmäsin tänään! Se haastaa diskurssietiikkasi ja herättää kysymyksen, oletko kenties ajattelijana liian idealistinen. Warren Frenchin ja David Allbrightin vuonna 1998 julkaistu tutkimus "Resolving a Moral Conflict Through Discourse" kyseenalaistaa käsitykseksi, jonka mukaan ihmisen moraalisen järkeilyn (kehittyneisyyden) taso olisi suoraan verrannollinen hänen viestintätyyliinsä ristiriitatilanteissa.
French ja Allbright halusivat tutkia, miten erilaisilla moraalisen kehittyneisyyden tasoilla varustetut ihmiset toimivat hankalissa viestintätilanteissa. He käyttivät teoriapohjanaan Kohlbergin teoriaa, jonka mukaan ihminen toimii moraalisen tasonsa mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten varmasti muistat, Kohlbergin moraalisen kehittyneisyyden tasot ovat lyhyesti sanottuna seuraavat:
Erilaisia viestintätyylejä tutkijat puolestaan kuvaavat Kurtinesin tekemän luokittelun avulla. Kurtinesin mukaan ihmisen viestintätyyli voi olla
Niin, Jürgen. Näistä lähtökohdista French ja Allbright lähtivän asiaa tutkimaan ja olettivat, että itsenäis-periaatteellisella tasolla moraalisesti olevat viestivät diskursiivisesti. Asia ei kuitenkaan mennytkään aivan näin. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjeessä.
Maria
Lähteet:
http://web.ebscohost.com/ehost/detail?sid=0b2bf8d4-5256-437f-b76f-f0a2fd49249e%40sessionmgr114&vid=7&hid=123
http://etkirja.pp.fi/motivaatio-kehitys-arvot.html
Kiitos kahdesta viime kerrasta. Lähestyn sinua tällä kertaa kirjeitse kiireideni lomasta. Toivottavasti ehdit lukea, mitä haluan sinulle kertoa. Pohjustan asiaa tässä kirjeessä ja kirjoitan lisää aivan lähiaikoina.
Et usko, miten kiinnostavaan tutkimukseen törmäsin tänään! Se haastaa diskurssietiikkasi ja herättää kysymyksen, oletko kenties ajattelijana liian idealistinen. Warren Frenchin ja David Allbrightin vuonna 1998 julkaistu tutkimus "Resolving a Moral Conflict Through Discourse" kyseenalaistaa käsitykseksi, jonka mukaan ihmisen moraalisen järkeilyn (kehittyneisyyden) taso olisi suoraan verrannollinen hänen viestintätyyliinsä ristiriitatilanteissa.
French ja Allbright halusivat tutkia, miten erilaisilla moraalisen kehittyneisyyden tasoilla varustetut ihmiset toimivat hankalissa viestintätilanteissa. He käyttivät teoriapohjanaan Kohlbergin teoriaa, jonka mukaan ihminen toimii moraalisen tasonsa mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Kuten varmasti muistat, Kohlbergin moraalisen kehittyneisyyden tasot ovat lyhyesti sanottuna seuraavat:
Esimoraalinen taso:
- Tällä tasolla lapsi oppii hyvän ja pahan, kiltin ja tuhman. Hänen moraalinsa perustuu kiitoksen tai rangaistuksen saamiseen.
Sovinnainen taso:
- Tässä vaiheessa ihminen toimii esim. lain ja sääntöjen mukaisesti, koska haluaa osakseen arvostusta eikä halua aiheuttaa "hässäkkää" myöskään yhteisölle.
- Tällä tasolla ihminen muodostaa omantuntonsa mukaisia periaatteita ja toimii niiden mukaan. Toiminta ei riipu esim. laeista tai sovinnaisesta moraalista.
Erilaisia viestintätyylejä tutkijat puolestaan kuvaavat Kurtinesin tekemän luokittelun avulla. Kurtinesin mukaan ihmisen viestintätyyli voi olla
- tavanomainen
- strateginen
- diskursiivinen (Jürgen, pahoittelen mahdollisia käännösongelmia tässä kohtaa).
Niin, Jürgen. Näistä lähtökohdista French ja Allbright lähtivän asiaa tutkimaan ja olettivat, että itsenäis-periaatteellisella tasolla moraalisesti olevat viestivät diskursiivisesti. Asia ei kuitenkaan mennytkään aivan näin. Mutta tästä lisää seuraavassa kirjeessä.
Maria
Lähteet:
http://web.ebscohost.com/ehost/detail?sid=0b2bf8d4-5256-437f-b76f-f0a2fd49249e%40sessionmgr114&vid=7&hid=123
http://etkirja.pp.fi/motivaatio-kehitys-arvot.html
torstai 3. lokakuuta 2013
Appro-aamun videotunnelmia
Hei vaan kaikki blogimme aktiiviset seuraajat siellä ruutujen toisella puolen! Uskoakseni Approon valmistautuminen on parasta aikaa käynnissä yhdessä jos toisessakin opiskelija-asunnossa. Itse en kuitenkaan viitsinyt opiskelijabileiden vuoksi jättää välistä aamuista tuokiotani yhdessä saksalaisen vieraani kanssa, joten ensimmäiseksi aamulla nousin jälleen keittelemään kahvia. Jürgen kyllä ymmärsi hyvin pienen hoppuni, eikä pahastunut lainkaan tämän aamun lyhykäisempiä kahvitteluja. On muuten upeaa saada tuntea näinkin kohtelias vanhempi herrasmies!
Appro-aamun kunniaksi ajattelinkin jakaa kanssanne pienen palan tästä meille niin rakkaaksi muodostuneesta herrasta. Huomasin, että emme ole blogissamme julkaisseet pienintäkään kuvaa tästä hurmaavasta aamupalaseuralaisestamme, joten tässä sitä nyt sitten on. Ja oikein videon muodossa!
Oli jo aikakin päästää mies itse ääneen meidän omien pohdintojemme ohella. Tällä videolla Habermas erittelee itse omia teorioitaan, ja saattaa jopa paljastaa, mitä niistä pitää itse kaikkein merkittävimpänä! Kannattaa siis katsoa, niin voidaan sitten yön pikkutunteina mäkkärijonossa ottaa sivistyneesti puheeksi Jürgen Habermas ja hänen teoriansa. Kuulemiin ja näkemiin!
Sanni
tiistai 1. lokakuuta 2013
Onko diskurssietiikasta hyötyä tilanteessa kuin tilanteessa?
Edellisessä kirjoituksessani esittelin yleispätevää (tai ainakin sellaiseksi tarkoitettua) yhteisöviestinnän moraalioppia, jonka Rebecca Meisenbach on kehittänyt
Habermasin diskurssietiikkaan nojaten. Diskurssietiikassa eettiseksi voidaan
luokitella vain asianosaisten käymässä keskustelussa yksimielisesti eettiseksi
arvioitu toiminta. Konsensus on siis eettisyyden edellytys.
Kun ajattelen oikean elämän etiikkaa koskevia keskusteluja
ja väittelyitä, mieleeni tulee se, että ne eivät välttämättä läheskään aina päädy
yksimieliseen lopputulokseen. Tarkoittaako tämä siis todellakin sitä, että vain
hyvin harva organisaation toiminta, jonka eettisyydestä aivan kaikki asianosaiset ovat samaa
mieltä, on oikein? Onko tällaista toimintaa edes olemassa? Tuntuu, että nykyään
maailmasta löytyy jos jonkinmoista ajattelijaa ja että aina ilmenee vähintään
yksi vastustava soraääni. Nämä yksittäiset oman tiensä kulkijat eivät tosin
välttämättä ole joka kerta asianosaisia… Tai toisaalta, tekeekö pelkkä eriävä
mielipide heistä asianosaisia, vaikkei heillä olisi juurikaan kosketuspintaa
arvioinnin kohteena olevaan organisaatioon ja sen toimintaan?
Nyt pohdinta alkaa jo mennä aika pitkälle, eli palataan maan
pinnalle. Organisaation ja sen sidosryhmien välisissä viestintätilanteissa
asianosaisten käymä diskursiivinen keskustelu tai väittely voi päättyä
konsensukseen tai erimielisyyteen.
Jos keskustelijat päätyvät konsensukseen, toiminnan
eettisyys on helppo ratkaista. Tämä on ideaalitilanne, johon pääseminen ei
Habermasin mukaan pitäisi olla kovinkaan hankalaa. Hän ehkä ajattelee, että
keskustelussa kaikki relevantti tieto annetaan jokaisen asianosaisen
saataville, ja tämä jaettu tieto johtaa aina yksimielisyyteen. (Tai näin
ainakin Meisenbach veikkaa Jürgenin ajattelevan.)
Mikäli keskustelu kuitenkin päättyy erimielisyyteen,
diskurssietiikan soveltamisesta yhteisöviestintään on Meisenbachin mielestä
silti ollut hyötyä. Organisaatio ja sen sidosryhmät ymmärtävät diskursiivisen
keskustelun myötä toisiaan paremmin kuin alussa. Organisaatio voi päättää pitäytyä
suunnitelmassaan eli pysyä lausuntonsa takana ja ennakoida haasteita,
jotka ovat mahdollisesti tulleet keskustelussa esiin. Sidosryhmät puolestaan voivat
tehdä jatkossa keskustelussa saatuun tietoon perustuvia päätöksiä organisaation
suhteen.
Vastaus tämän tekstin otsikon kysymykseen vaikuttaisi siis olevan: KYLLÄ!
Huh. Tulipa sitä taas pohdiskeltua vaikka mitä.
Aamiaisvieraani Jürgen ja Rebecca (ehkä näin blogitekstin lopussa on jo sopivaa
sinutella Meisenbachiakin?) vaikuttavat mietteliäiltä mutta yhtä kaikki hyväntuulisilta. Aamu on
sujunut rattoisasti, ja kahvikupit ovat tyhjät. Kyllä muuten olikin hyvää
kahvia!
Milla
Lähde:
Meisenbach, R. J. (2006).
Habermas's discourse ethics and Principle of universalization as a moral
framework for organizational communication. Management
Communication Quarterly 20(1), 39–62.
Eettistä yhteisöviestintää ja kunnianarvoisia vieraita
Viime perjantaiaamuni alkoi suunnilleen näin: hätkähdin
hereille neljännen torkutuksen jälkeen ja syöksyin keittiöön, jossa Jürgen jo
odotteli minua. Aamukahviemme lomassa antauduimme keskusteluun, joka koski
herran luomaa diskurssietiikkaa. Tällä kertaa aamu ei ole ollut yhtä kiireinen kuin edellä
mainittu, vaan olen valmistautunut Jürgenin kohtaamiseen todella huolellisesti;
olen nimittäin kutsunut aamiaispöytään kolmannenkin henkilön. Aamiaishetken
laajentumisen myötä paineet tarjoilunkin suhteen ovat lisääntyneet, ja
olenkin hankkinut tilaisuutta varten erityisen hienoa Reilun kaupan
kolumbialaista kahvia. Mmmm…
Jürgen on jo paikalla tapansa mukaisesti etuajassa (hän
varmaankin haluaa varmistaa pääsynsä suosikkituoliinsa ikkunan viereen), ja
sieltä saapuu myös aamun toinen vieraani. Nainen, joka on viettänyt pitkiä
aikoja pohdiskellen Habermasin teorioita. Nainen, joka on ollut tyytymätön
akateemikkojen laihoihin yrityksiin luoda yhteisöviestinnälle yleispätevä
moraalioppi. Nainen, joka selvensi Habermasin diskurssietiikkaa minulle ja
minun kauttani tämän blogin lukijoille. Saanko esitellä, Rebecca Meisenbach.
Meisenbach toimii tällä hetkellä apulaisprofessorina
Missourin yliopiston viestintätieteiden laitoksella, ja tarkkasilmäiset blogin
lukijat bongasivat hänen nimensä jo edellisestä tekstistäni. Kutsuin
Meisenbachin vieraakseni, sillä halusin kuulla lisää eettisestä
yhteisöviestinnästä ja yhteisöviestinnän yleisestä moraaliopista naiselta
itseltään. Myös Jürgen lienee kiinnostunut nuorempaa tutkijasukupolvea
edustavan Meisenbachin ajatuksista.
Kaikkeen organisaation toimintaan voi Meisenbachin mukaan
mahdollisesti soveltaa diskurssietiikkaa, mutta parhaiten se sopii sellaisille
toimille, joilla on sekä paikallista että universaalimpaa merkitystä.
Periaatteessa kuitenkin mikä tahansa organisaation lausunto tai julkaisu voi
saada viestin vastaanottajat arvioimaan siinä esiteltyjen toimien eettisyyttä
diskurssietiikan periaatteiden mukaisesti eli keskustelemalla.
Miten organisaatio voisi sitten käytännössä lisätä
viestintänsä eettisyyttä diskurssietiikan näkökulmasta?
Meisenbach on onneksemme luonut diskurssietiikkaan perustuvat
ja helposti lähestyttävät viisi askelta, joita seuraamalla organisaatio
aloittaa matkansa kohti eettisempää viestintää. Meisenbachin moraaliopin
tilanteessa organisaatio on aloittamassa jonkin toiminnan, josta se
informoi yleisöä.
- Organisaatio luo tavoitteitaan ja näkemyksiään esittelevän lausunnon. (Eri yleisöille tai sidosryhmille voi olla tarpeen luoda erilaisia lausuntoja erilaisten merkitysten luomiseksi.)
- Viestinnästä vastaavat henkilöt selvittävät, keihin lausunnon toteuttaminen mahdollisesti vaikuttaa.
- Viestintäosasto ilmaisee lausunnon kaikille edellisessä kohdassa määritellyille osapuolille. (Diskurssietiikan ihanteiden noudattamiseksi lausunto täytyy ilmaista dialogin mahdollistavalla ja siihen rohkaisevalla kanavalla.)
- Kaikki osapuolet keskustelevat diskursiivisesti lausunnossa kuvatun toiminnan toteuttamisen seurauksista ja seurausten hyväksyttävyydestä. (Habermasin diskurssietiikka edellyttää todellista osallistumista ja keskustelua. Vaikka ajan ja paikan löytäminen saattaa olla hankalaa, jokaisen osallistujan tasavertainen asema keskustelussa täytyy taata.)
- Osallistujat arvioivat, ovatko lausunto ja sen seuraukset hyväksyttävät kaikkien osapuolten näkökulmasta. He siis ratkaisevat tilanteen eettisyyden ja sen, onko lausunnon sisältö totta, oikein ja vilpittömästi ilmaistu.
Mutta entä, jos keskustelussa ei saavutetakaan Habermasin
edellyttämää konsensusta? Voiko toiminnan eettisyyttä silloin ratkaista ollenkaan?
To be continued…
Milla
Lähteet:
Meisenbach, R. J. (2006). Habermas's discourse ethics and Principle of universalization as a moral framework for organizational communication. Management Communication Quarterly 20(1), 39–62.
perjantai 27. syyskuuta 2013
Etiikkaa heti aamusta
Aamu lähti käyntiin hitaasti, enkä ehtinyt kunnolla pukeutua ennen aamukahvitreffejäni Jürgenin kanssa!?! Aamutakkiin kääriytyneenä astelen keittiöön, jossa herra jo odottelee minua. Silmäiltyään hetken pystyssä sojottavia hiuksiani ja unihiekkaisia silmiäni hän kaataa minulle höyryävän kuuman kupillisen kahvia. Kofeiini saa pian aistini terävöitymään ja ajatukseni kulkemaan. Tehokasta ajatuksenjuoksua tässä ehdottomasti kaivataankin, sillä aamun puheenaiheemme on hieman hankala käsittää. Jürgen haluaa kertoa minulle diskurssietiikasta, eli eettisestä periaatteesta, jonka hän on kehittänyt kommunikatiivisen toiminnan teorian rinnalla.
Habermas loi
diskurssietiikkansa Kantin kategorisen imperatiivin pohjalta ja jatkoksi. Kategorinen
imperatiivi on moraaliperiaate, jonka mukaan teko on hyvä ja oikein, jos siitä
voitaisiin johtaa yleispätevä laki. Habermas kehittelee Kantin ajatuksia
eteenpäin ja on sitä mieltä, että normi on pätevä, mikäli sitä voidaan
puolustaa julkisesti ja diskursiivisesti. Normien pätevyyttä siis ikään kuin
testataan diskursiivisesti. Kukaan ei Habermasin mukaan voi yksin päättää, onko
normi oikein, vaan asiasta tulee keskustella yhdessä asianosaisten kesken, ja
vasta koko joukon yksimielinen hyväksyntä tekee normista moraalisesti
hyväksytyn. Tätä aidon diskurssin vaatimusta Habermas kutsuu
universaalisuusperiaatteeksi (Principle U). Tarkempaa tietoa filosofin moraalikäsityksistä on esimerkiksi herran 90-luvun alussa julkaisemassa
teoksessa Moral Consciousness and
Communicative Action, joka löytyy joiltakin osin Google Booksista.
Hyvä lukija, aloitko
ihmetellä, miksi ryhdyimme Jürgenin kanssa yllättäen puhumaan etiikasta? Eettinen pohdinta
kiinnostaa itseäni kovasti, ja onnekseni satuin törmäämään Rebecca Meisenbachin
kirjoittamaan artikkeliin Habermas's discourse
ethics and principle of universalization as a moral framework for
organizational communication.
Tekstissään Meisenbach ihmettelee, miksi organisaation toimintaan ja
yhteisöviestintään ei oikein ole kehitelty yleispätevää moraaliteoriaa, vaan
sen sijaan on ollut tapana luoda vain yksittäisiä tilanteita koskevia eettisiä
sääntöjä. Hänen mukaansa akateemikkojen tulisi kuitenkin mieluummin aloittaa
moraaliteorian kehittämisellä, minkä jälkeen he voisivat siirtyä käytännön
etiikkaan.
Meisenbachin ajatukset
vaikuttavat mielestäni oikein hyviltä. Vaikka erilaisia jo kehiteltyjä
moraaliteorioita (esim. velvollisuusetiikkaa, seurausetiikkaa tai niiden
alalajeja) voi hyvin soveltaa yhteisöviestinnän tarpeisiin, tuntuu järkevältä
idealta luoda nimenomaan yhteisöviestinnän erityispiirteet huomioon ottava
moraalioppi. Meisenbach vastaa artikkelissaan itse tähän tarpeeseen, mutta
jatkan aiheesta lisää ensi kerralla. Stay tuned!
Jürgen vaikuttaa suhtautuvan
varsin myötämielisesti näihin teorioidensa yhteisöviestinnällisiin
sovelluksiin, ja hyvä niin. Hän iskee silmää, naurahtaa vielä kerran
takkuisille hiuksilleni ja poistuu takavasemmalle. Jään itse vielä hetkeksi
istumaan mielessäni yksi ajatus: Kylläpä
aamut aina alkavat mukavasti Jürgen-herran seurassa.
Milla
Lähteet:
Meisenbach, R. J. (2006).
Habermas's discourse ethics and Principle of universalization as a moral
framework for organizational communication. Management
Communication Quarterly 20(1), 39–62.
torstai 26. syyskuuta 2013
Lisää kahvia, kiitos!
Jo useampaan otteeseen on kahvipöydässämme keskusteltu Habermasin julkisuuden rakennemuutos-teoriasta. Marian ja herra Habermasin kahvituokiolla keskusteltiin muun muassa siitä, mitä organisaation kannattaa muistaa liittyen sosiaaliseen mediaan ja yritysmaailman mahdollisiin kriisitilanteisiin. Itse aion tänään käyttää aamukahveillamme ajan hyödyksi ja keskustella Jürgenin kanssa yksityisen ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa julkiseen valtaan nykyaikana.
Habermasin rakennemuutos-teorian mukaan yksityisen henkilön mahdollisuus vaikuttaa julkiseen valtaan ei ole periaatteessa mahdollista. Hän esittää, että rakennemuutoksen myötä julkisuus ei olekkaan enää keskustelevan ja järkeilevän yleisön rationaalia tahdonilmausta, vaan eräänlaista ylhäältä päin tuotettua "spektaakkelia". Habermasin teorian mukaan julkinen keskustelu on siirtynyt erilaisten yhteiskunnallisten organisaatioiden sisälle ja niiden väliseksi. Kuitenkin eläessämme "some-vallankumouksen" aikaa, ovat keinot vaikuttaa monet. Kuten Mariakin jo julkisuuden rakennemuutosta käsittelevässä tekstissään sanoi, on sosiaalinen media antanut mahdollisuuden kenelle tahansa tuottaa sisältöä, ilmaista mielipiteitä ja pyrkiä vaikuttamaan. Ei siis ole mahdoton ajatus saada ääntänsä kuuluviin, iästä, asemasta tai asuinpaikasta riippumatta.
On ymmärrettävää, ettei pöydän toisella puolella istuva, yli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen herrasmies ole täysin perillä nykyaikaisen sosiaalisen median mahdista. Selitän Jürgenille, että nykyajan sosiaalisen median palveluissa vaikutusvaltaiset henkilöt, aina poliitikkoja ja päättäjiä myöten, ovat meistä ja ideoistamme vain muutaman klikkauksen päässä. Kuitenkin sosiaalisessa mediassa myös raja sen suhteen, kuka on vaikutusvaltainen ja kuka ei, on melkoisen häilyvä. Maailman eniten Twitter-seuraajia on nimittäin teini-idoli Justin Bieberillä, eikä Top5:een tällä listalla mahdu kuin yksi politiikko, Amerikan presidentti Barack Obama. Voiko siis olla, että some-aikakaudella olemmekin kaikki samalla viivalla, kun on kyse vaikuttamisesta? Mikä loppujen lopuksi määrittelee sen, kuka on vaikutusvaltainen sosiaalisessa mediassa ja kuka ei?
Kahvikuppimme rupeavat olemaan jo tyhjillään, ja pyrinkin tiivistämään ajatukseni vielä Jürgenille. Mielestäni sosiaalinen media vaikuttamisen leikkikenttänä on mahdollisuuksia täynnä. Julkisuuteen on vuotanut prinsessatarinoita, joissa kotiäidit ovat saaneet hauskoilla twiiteillään tarjouksia komediasarjojen käsikirjottajilta, nuoret tytöt mallisopimuksia kotitekoisilla kuvillaan, ja teini-ikäiset lahjakkuudet (huom. Justin....) levytyssopimuksia webkameroilla kuvatuista cover-biiseistään. Niin, kuka olikaan se nuori herrasmies, jolla on yli 45 miljoonaa innokasta seuraajaa Twitterissä? Mitäs siihen sanot, Jürgen?
Sanni
Habermasin rakennemuutos-teorian mukaan yksityisen henkilön mahdollisuus vaikuttaa julkiseen valtaan ei ole periaatteessa mahdollista. Hän esittää, että rakennemuutoksen myötä julkisuus ei olekkaan enää keskustelevan ja järkeilevän yleisön rationaalia tahdonilmausta, vaan eräänlaista ylhäältä päin tuotettua "spektaakkelia". Habermasin teorian mukaan julkinen keskustelu on siirtynyt erilaisten yhteiskunnallisten organisaatioiden sisälle ja niiden väliseksi. Kuitenkin eläessämme "some-vallankumouksen" aikaa, ovat keinot vaikuttaa monet. Kuten Mariakin jo julkisuuden rakennemuutosta käsittelevässä tekstissään sanoi, on sosiaalinen media antanut mahdollisuuden kenelle tahansa tuottaa sisältöä, ilmaista mielipiteitä ja pyrkiä vaikuttamaan. Ei siis ole mahdoton ajatus saada ääntänsä kuuluviin, iästä, asemasta tai asuinpaikasta riippumatta.
On ymmärrettävää, ettei pöydän toisella puolella istuva, yli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen herrasmies ole täysin perillä nykyaikaisen sosiaalisen median mahdista. Selitän Jürgenille, että nykyajan sosiaalisen median palveluissa vaikutusvaltaiset henkilöt, aina poliitikkoja ja päättäjiä myöten, ovat meistä ja ideoistamme vain muutaman klikkauksen päässä. Kuitenkin sosiaalisessa mediassa myös raja sen suhteen, kuka on vaikutusvaltainen ja kuka ei, on melkoisen häilyvä. Maailman eniten Twitter-seuraajia on nimittäin teini-idoli Justin Bieberillä, eikä Top5:een tällä listalla mahdu kuin yksi politiikko, Amerikan presidentti Barack Obama. Voiko siis olla, että some-aikakaudella olemmekin kaikki samalla viivalla, kun on kyse vaikuttamisesta? Mikä loppujen lopuksi määrittelee sen, kuka on vaikutusvaltainen sosiaalisessa mediassa ja kuka ei?
Kahvikuppimme rupeavat olemaan jo tyhjillään, ja pyrinkin tiivistämään ajatukseni vielä Jürgenille. Mielestäni sosiaalinen media vaikuttamisen leikkikenttänä on mahdollisuuksia täynnä. Julkisuuteen on vuotanut prinsessatarinoita, joissa kotiäidit ovat saaneet hauskoilla twiiteillään tarjouksia komediasarjojen käsikirjottajilta, nuoret tytöt mallisopimuksia kotitekoisilla kuvillaan, ja teini-ikäiset lahjakkuudet (huom. Justin....) levytyssopimuksia webkameroilla kuvatuista cover-biiseistään. Niin, kuka olikaan se nuori herrasmies, jolla on yli 45 miljoonaa innokasta seuraajaa Twitterissä? Mitäs siihen sanot, Jürgen?
Sanni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)