Vipivimppa kohtaamisemme

Vielä kerran sain kylään hänet: saksalaisen sosiologin ja filosofin Jürgen Habermasin. Kahvipannun pohjalla on sopivasti sumppia viimeiseen yhteiseen kahvihetkeemme. Jürgen on niin vankka tapaus, että häntä tapaamisemme tuskin ovat järkyttäneet, mutta on ollut mielenkiintoista kestitä tätä suurta ajattelijaa, pohdiskella hänen teorioitaan ja löytää niistä mahdollisia sovelluskohtiakin yhteisöviestintään.

Kaksi edellistä kohtaamistamme tapahtuivat kirjeitse. Lupasin kertoa Jürgenille nyt kahvikupposen äärellä, miten French ja Allbright tulkitsivat Habermasin ajattelua kyseenalaistaneita tutkimustuloksia tutkimuksessaan "Resolving a Moral Conflict Through Discourse".

Tutkimuksen päätuloshan oli, että kehittyneellä moraalisella tasolla olevat ihmiset eivät käytä sen dirkursiivisempaa viestintätyyliä kuin alempienkaan tasojen edustajat. Vastaavasti alemmilla tasoilla olevat henkiköt eivät viesti strategisemmin kuin kehittyneemmillä tasoilla olevat. French ja Allbright ehdottavat tulokselle seuraavia muun muassa selitysvaihtoehtoja:

• Tässäkin tutkimuksessa käytetyn DIT-testin kehittäjä James Rest katsoo, että moraalitasot kehittyvät aina edellisen tason pohjalle, ja sopivissa olosuhteissa saatamme lipsahtaa moraalisesti "taaksepäin". Tämä on yksi selitys, ja jälleen kerran ristiriidassa Habermasin käsityksen kanssa. Habermasin mukaan ihminen luisuu alemmille moraalisille tasoille vain erityisissä kriisitilanteissa - jollainen tämä tutkimus tuskin on.
• Tutkimukseen osallistuneista ne, jotka edustivat kehittynyttä moraalista tasoa, olivat tässä tutkimuksessa myös ns. periaatteen ihmisiä. Tämä voi selittää heidän joustamattomuuttaan, mikä puolestaan on vaikeuttanut kompromissiin päätymistä.
• Strategisen viestintätyylin käytön vähyyttä alemmilla moraalisilla tasoilla voi selittää se, että tutkimuksessa muodostettiin pareja tasavertaisista henkilöistä, joista kummalakaan ei ollut esim. valta-asemaa toiseen nähden. Tutkijat haluaisivatkin tehdä vastaavan tutkimuksen epätasa-arvoisilla pareilla ja selvittää, miten se vaikuttaa tutkimustulokseen.

Niin, tästäkin kaikesta pitäisi näemmä vetää lanka omaan opiskelualaamme. Tutkimuksen tuloksia voinee soveltaa ainakin moninaisissa työyhteisöjen sisäisen viestinnän tilanteissa, joissa erilaiset ja eri asemissa olevat ihmiset pyrkivät selvittämään ristiriitoja. Ja niiltähän ei yksikään yhteisö täysin säästy.

Soon kuule Jürgen MORO, eiköhän nyt ole sanottu kaikki mitä sanottavissa on.

Maria