Tällä kertaa tapasin Jürgenin tiistaibrunssin merkeissä. Kroisanteilla herkuttelun ja jo tavaksi muodostuneen kahvinjuonnin ohella keskustelumme aiheena oli tänään deliberatiivinen demokratia ja ennen kaikkea se, miten Habermasin teoriat ovat siihen vaikuttaneet.
Deliberatiivinen demokratia, jota siis kutsutaan myös diskursiiviseksi demokratiaksi, on demokratian muoto, joka on kehittynyt Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian ja julkisen tilan käsitteen ympärille. Teoria pohjautuu keskustelulle ja harkinnalle, ja sen perustana on kritiikki nykyaikaiselle teleologiselle, ei-kommunikoivalle sekä välineelliselle rationaalisuudelle. Kuten Habermasin teorioissakin, myös deliberatiivisessa demokratiateoriassa pyrkimyksenä on yhteisymmärryksen ja yhteisen edun löytäminen. Teorian kannattajat pitävätkin erittäin tärkeänä sitä, että keskustelu vaikuttaisi myös esimerkiksi lakeihin, julkiseen politiikkaan, asenteisiin tai kulttuurisiin käytäntöihin. Selventävänä esimerkkinä deliberatiivisesta demokratiasta voisi käyttää esimerkiksi tilannetta, jossa yhteisessä tilassa ruokailevista ihmisistä suurin osa haluaisi tupakoida pöydän ääressä, mutta muutama kokisi savun vastenmieliseksi. Deliberatiivisen mallin mukaan keskustelun avulla kuitenkin voitaisiin päästä tilanteeseen, jossa tupakoitsijat voisivat siirtyä muualle polttamaan.
Kuten jo sanottu, Habermasin teoriat ovat olleet diskursiivisen demokratian kehityksessä merkittävävänä rakennuskehikkona. Mutta on Habermasin ajatuksia joku joskus jopa kritisoinukkin. Esimerkiksi deliberatiivisen demokratian yksi kannattajista, politiikan tutkija ja professori John S. Dryzek ei jaa Habermasin tavoitetta päästä vuorovaikutuksen kautta konsensukseen yhteisestä määränpäästä tai totuudesta. Dryzekin mielestä nimenomaan universaalien arvojen tai totuuksien etsiminen on monia vuorovaikutusta painottavia teorioita tärkeämpää. Näiden ajatusten pohjalta Dryzek onkin rakentanut kommunikatiivisen rationaalisuuden käsitteen.
Itse jäin pohtimaan Habermasin ja uuden tuttavuuden Dryzekin välisiä näkemyseroja. Jotenkin itselleni käy paremmin järkeen Dryzekin teoria kommunikatiivisesta rationalisuudesta, jossa toimijat kykenevät muodostamaan ja kyseenalaistamaan argumentteja. Kuten joku täällä blogissamme on tainnukin jo mainita, niin kuulostaa täydellisen konsensuksen saavuttaminen melko mahdottomalta ajatukselta. Siksi ehkä myös minusta tuntuu järkevältä Dryzekin teorian ajatus siitä, että keskustelutilanteessa auktoriteetti on yksinkertaisesti parhaalla argumentilla. Tämänlaiset ajatukset mielessäni pyörien tiskaan kahvikuppimme ja toivotan Jürgenille mukavaa päivänjatkoa. Me kyllä tapaamme vielä!
Sanni
Lähteet:
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-jurgen-habermas
http://www.deliberaatio.org/~delibero/wordpress/?page_id=145
http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/deliberatiivinen-demokratia-john-s-dryzek
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti