Miten kommunikatiivisen toiminnan teoria liittyy yhteisöviestintään?

Sannin tiistaisilla aamukahveilla Jürgen esitteli kommunikatiivisen toiminnan teoriaansa, joka selittää viestintäprosessia ja esittelee ihanteellisen kuvan viestinnästä. Teoria on totta kai mielenkiintoista luettavaa, mutta ainakin minä löysin aamu-unisen itseni pohdiskelemasta sitä, miten teoria oikeastaan liittyy nimenomaan yhteisöviestintään (eikä vain viestintään yleensä). Onneksi saamme tällä kertaa tietää lisää aiheesta, kuten Sanni jo aiemmin lupaili.

PR-työn ammattilaisten täytyy pitää aina mielessään yleisöjen mahdollinen kritiikki, joka voi koskea heidän edustamiensa organisaatioiden toiminnan ymmärrettävyyttä, todenmukaisuutta, luotettavuutta tai legitiimiyttä. Kritiikki voidaan kommunikatiivisen teorian mukaan esittää havainnollisen, teoreettisen tai käytännöllisen diskurssin puitteissa. Menestyksekkäässä julkisuustyössä organisaatio ja sen sidosryhmät ja yleisöt ovat yhteisymmärryksessä, tai ne ainakin saavuttavat konsensuksen kriisejä seuraavien korjausliikkeiden myötä. Tätä kutsutaan COPR-malliksi = Consensus-Oriented Public Relations. Habermasin teoriassa on kuvattu ihanteellinen viestintätilanne, johon julkisuustyön siis tulisi pyrkiä. Vaikkei täydelliseen ideaalitilaan pääseminen olekaan oikeassa elämässä mahdollista, ihanteen tiedostaminen voi auttaa organisaatiota viestintänsä kehittämisessä.

Palaset tuntuvat loksahtavan kohdilleen (jo ennen toista kahvikupillista!), mutta mitä Jürgen tästä kaikesta ajattelee? Herra ei voi varsinaisesti sanoa suunnitelleensa teoriaansa kommunikatiivisesta toiminnasta nimenomaan yhteisöviestinnän tarpeisiin. Teoria on kuitenkin jatkanut elämäänsä muiden akateemikoiden ajatuksissa, ja sen yhdistämisestä yhteisöviestintään edellä mainitulla tavalla saammekin kiittää Roland Burkartia. Kuinka selkeänä Jürgen itse näkee tämän yhteyden? Päätän kertoa miehelle asiaa valaisevan ja havainnollistavan esimerkin.

Siltalan kylän asukkaat ovat todella kiintyneitä pitäjän keskustassa sijaitsevaan 1800-luvun lopulla rakennettuun kauniiseen puusiltaan. Silta on ollut käytössä jo yli sata vuotta, ja se on ollut tärkeässä asemassa yhdistämässä joen eri puolille levittyneen kylän asukkaita. Sillan päällä on vihitty monta hääparia, ja melkein jokaisen edesmenneen siltalalaisen tuhkat on siroteltu sillalta alhaalla virtaavaan jokeen. Lähes kaikilla perheillä liittyy rakennelmaan rakkaita muistoja. Kylässä vastikään aloittanut rakennusalan yritys FIX on kuitenkin ilmoittanut asukkaille, että silta olisi syytä poistaa käytöstä heikentyneiden rakenteiden vuoksi ja että yritys vastaisi mielellään uuden sillan rakennustöistä – tietenkin korvausta vastaan. Ilmoitus aiheuttaa ymmärrettävästi suurta mielipahaa asukkaiden keskuudessa, ja siitä seuraakin kovaa kritiikkiä FIXille:

• Ovatko FIXin laskelmat sillan huonosta kunnosta oikeasti todenmukaiset? "Hyvin se silta on tähänkin asti kestänyt." (totuus)

• Onko FIX varmasti asiantunteva ja osaava yritys? "Se rakennusurakoitsija ei ole täkäläisiä, eikä ulkopaikkakuntalaisiin voi koskaan luottaa." (luotettavuus)

• Mahtaako FIXillä olla pelkästään itsekkäitä intressejä, sillä yrityshän saisi uuden sillan rakennusprojektista todella tuottavan urakan itselleen? "Niillähän on pelkästään oma lehmä ojassa!" (legitimiteetti)

Jos FIXin tiedottajat kykenevät poistamaan tai jopa estämään ennalta moiset epäilyt, sujuva viestintä ei häiriinny, jolloin organisaatio kykenee saavuttamaan tavoitteensa helpommin. Kerrottakoon vielä, että tämän kuvitteellisen esimerkin FIX-yrityksellä on täysin hyvät aikeet, eli silta on oikeasti romahtamassa. Yhteisymmärryksen saavuttaminen ja uuden sillan rakennustöiden aloittaminen siis palvelee myös kyläläisten intressejä.

Mitä organisaatio sitten voi tehdä, jottei se päätyisi edellisen esimerkin kaltaiseen itselleen epäedulliseen tilanteeseen, jossa sitä kritisoidaan aiheettomasti? Tästä saamme tietää lisää lähitulevaisuudessa. Nyt Jürgen ja minä joudumme rientämään eri suuntiin, mutta pian me taas kohtaamme aamuisissa tunnelmissa!

Tulevia aamuja odotellen,

 Milla

Lähde:

Burkart, R. (2007). On Jürgen Habermas and public relations. Public Relations Review 33(3), 249–254.