Kohti organisaation ja sen yleisöjen välistä yhteisymmärrystä

Huomenta Jürgen! Täällä sitä taas ollaan sateisesta ja hyisen kylmästä aamusta "nauttimassa". Torstain kunniaksi tarjolla on vohveleita, vadelmia ja kermavaahtoa. Kaikkeen sitä opiskelijana tuleekaan ryhdyttyä, jotta Habermasin kaltaisen viisaan ajattelijan saisi houkuteltua aamiaispöytään keskustelemaan yhteisöviestinnästä. Noh, tie filosofin ajatuksiin käy vatsan kautta, vai miten se menikään…

Edellisillä aamukahveilla yhdistelin Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa yhteisöviestintään. Lupasin jatkaa siitä, mitä organisaatio voi tehdä, jottei se joutuisi aiheettoman kritiikin kohteeksi.

Voi olla, että tulin luvanneeksi liikoja pyrkiessäni houkuttelemaan teitä lukijoita pysymään kanavalla. Pahoittelut tästä, arvoisat lukijat – kyseessä oli hieman harhaan johtava teaser! Edellisessä tekstissä mainitsemani COPR-malli (Consensus-Oriented Public Relations), ei valitettavasti ole mikään ihmelääke, jolla organisaation ja sen yleisöjen välinen yhteisymmärrys saavutetaan tapauksessa kuin tapauksessa. COPR-mallilla ei myöskään voi naiivisti kuvitella estävänsä kaikkia mahdollisia konflikteja, koska niihin vaikuttaa moni viestinnän ulkopuolinenkin asia. Kaikki riippuu lopulta siitä, miten hyvin yleisöt saadaan ymmärtämään organisaation tavoitteet. Ymmärrysprosessin edesauttamiseksi voi kuitenkin antaa seuraavan vinkin: organisaation viestintä kannattaa pitää avoimena ja kaksisuuntaisena.

Mitä COPR-mallilla sitten voi tehdä? Vaikka mitä! Tai ainakin jotain… :) Mallin avulla voi suunnitella organisaation viestintää, ja se voi myös auttaa viestinnän arvioimisessa sekä erilaisten viestintään liittyvien projektien päätyttyä että niiden aikana. Suunnittelussa käydään läpi mallin osat kohta kohdalta, ja tavoitteena on selvittää, miten yleisöä saadaan informoitua tarpeeksi faktojen todenmukaisuudesta, viestijöiden luotettavuudesta ja organisaation intressien legitiimiydestä. Lisäksi suunnitteluvaiheessa mietitään, miten yleisölle saadaan järjestettyä mahdollisuus keskusteluun. Arviointivaiheessa sen sijaan pohditaan tiedotuksen ja keskustelun onnistumista. Tarkempi selostus ja kaavio COPR-mallista löytyvät Burkartin artikkelista, jota olen käyttänyt tämän tekstin lähteenä.

Palaan vielä edellisen tekstini Siltala-esimerkkiin. Tapauksen FIX-yritys voisi viestinnän suunnitteluvaiheessa pohtia seuraavia COPR-malliin liittyviä kysymyksiä:

• Miten relevantit faktat sillan romahtamisuhasta ja FIXin tavoitteista esitetään kyläläisille?

• Millä tavalla kyläläisille järjestetään mahdollisuus keskustella yrityksen laskelmien oikeellisuudesta ja koko projektin legitiimiydestä? Riittääkö paikallislehden mielipidepalstalla käytävä väittely vai olisiko tarpeen järjestää jopa jonkinlaisia keskustelutilaisuuksia?

Arviointivaiheessa FIX voisi pohtia esimerkiksi seuraavaa:

• Löysikö kaikki informaatio tiensä kyläläisille? Ovatko faktat kaikille selvät?

• Kyseenalaistettiinko kyläläisten keskusteluissa faktojen totuudenmukaisuutta, FIXin luotettavuutta tai FIXin intressien legitiimiyttä?

• Missä määrin FIX ja kyläläiset ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen faktojen totuudenmukaisuudesta, FIXin luotettavuudesta yrityksenä ja FIXin intressien legitiimiydestä?

Vaikka COPR-malli ja pelkkä viestintä eivät voi taikoa konflikteja pois, mallin mukaisella yhteisymmärrykseen pyrkivällä viestinnällä voidaan kuitenkin mahdollisesti estää konfliktien yltiöpäistä laajenemista.

Jürgen nyökyttelee tyytyväisenä pöydän toisella puolella, ja ottaa lautaselleen kolmannen vohvelin. Miten aika taas vierähtikään näin nopeasti?

Milla

Lähde:

Burkart, R. (2007). On Jürgen Habermas and public relations. Public Relations Review 33(3), 249–254.