Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian (1984, 1987) mukaan viestintä on aina moniulotteinen prosessi, jossa jokaisen osallistujan on hyväksyttävä ja ymmärrettävä tietyt universaalit vaatimukset ymmärtääkseen täydellisesti toisia osapuolia viestintäprosessissa. Nämä kriteerit, jotka mahdollistavat täydellisen ja katkeamattoman viestintätilanteen, ovat: Ymmärrettävyys (intelligibility), totuus (truth), luotettavuus (trustworthiness) ja legitimiteetti (legitimacy).
Habermas kuitenkin huomauttaa meille tämän olevan ainoastaan ideaali tilanne, mikä tapahtuu harvoin todellisuudessa. Tämän vuoksi hän on kehittänyt tietynlaisen korjausmekanismin, diskurssin (discourse), jonka mukaan kaikilla viestintätilanteessa mukana olevilla on mahdollisuus epäillä keskustelussa esiin tulevien väitteiden ja ilmauksien luotettavuutta ja paikkansapitävyyttä. Habermas erittelee teoriassaan kolme eri diskurssia:
- Havainnollistava diskurssi ('explicative' discourse), kyseenalaistetaan väitteen ymmärrettävyyttä esimerkiksi kysymällä "Mitä tarkoitat?"
- Teoreettinen diskurssi ('theoretical discourse'), kyseenalaistetaan väitteen totuus esimerkiksi kysymällä "Onko asia tosiaan noin?"
- Käytännöllinen diskurssi ('practical' discourse), kyseenalaistetaan toisen osapuolen toimintaa esimerkiksi kysymällä "Miksi teit näin?"
Kommunikatiivisen toiminnan teorian taustalla on Habermasin pyrkimys rakentaa ymmärrystä viestintäprosesseissa. Sen vaikutuksesta yhteisöviestinnän kehitykseen tullaan kuitenkin varmasti käsittelemään vielä myöhemmin aamuisissa keskustelutuokioissamme. Mielenkiinnolla jäämmekin odottamaan tulevia aamuhetkiä yhdessä Jürgenin kanssa.
Kirjoittanut Sanni
Lähteet:
R.Burkart / Public Relations Review 33 (2007)
http://filosofia.fi/node/5305
Kiva idea minusta Habermasilta! Tuollaista täydellistä vuorovaikutustilannetta on tosin varmasti koskaan vaikea ja myös tarpeetonta saavuttaa. Tulisi aika pitkä ja puuduttava keskustelu, jos rupeaisi tosielämässä kysymään joka asiasta nuo kolme kysymystä :D! Tosin siitä tulisi varmasti keskustelukumppanille huomioitu ja kuunneltu olo.
VastaaPoistaSelkeä ideaali, mutta kuten sanottua, jää helposti vain haaveeksi tosielämän tilanteissa. Minä taas jään miettimään, tarkoittiko Jürgen sitä että aina olisi pakko ymmärtää täydellisesti (eli saada vastaukset noihin kysymyksiin) jotta viesti välittyisi, vai riittääkö se että tavoittaa sen jonkun olennaisen...
VastaaPoistaTulee väistämättä mieleen oma herramme Latour, sillä varsin samanhenkiseltä kuulostaa tuo Habermasin idea universaaleista vaatimuksesta: tällaisia ovat varmasti myös Brunomme inhimilliset ja ei-inhimilliset tekijät. Mutta voiko universaaleja asioita tai mitä tahansa tekijöitä tosiaan koskaan hyväksyä ja ymmärtää täydellisesti ja kokonaan? Tuntuu pelottavalta, että jos kaikkea ei ota huomioon, ei viestintä onnistu, tai ei ainakaan odotetulla tavalla. Habermas tuntuu oivaltavan tämän mahdottomuuden diskursseineen. Mielenkiintoisen oloinen heppu, ehkä tämän miehen kannattaisi istahtaa alas Brunon kanssa, jotta miehet voisivat tuumailla tekijöistään ja kertoa ehkä lisää siitä, miten viestin saa täydelliseksi.
VastaaPoista