Kömmittyäni sängystä eräänä syksyisenä torstaiaamuna nenääni tulvahti keittiöstä kahvin tuoksu. Pöydän ääressä istui yllätysvieras: Jürgen Habermas oli saapunut kertomaan Julkisuuden rakennemuutos -teoksestaan ja jakamaan vuosikymmenten varrella muodostamiaan ajatuksia aiheeseen liittyen. Kahvinkin herra oli keitellyt, joten ei muuta kuin kuuntelemaan ja kommentoimaan.
Jürgen Habermas julkaisi ensimmäisen pääteoksensa, Julkisuuden rakennemuutoksen, vuonna 1962. Meidän tavisten ja semiälykköjen onneksi vaikeaselkoiseksi tunnustettu kirja suomennettiin vuonna 2004. Habermas kuvaa teoksessaan julkisuuden erilaisia vaiheita ja siihen vaikuttaneita tekijöitä historiassa. Hänen mukaansa jo antiikin Kreikassa ja Roomassa oli julkisen keskustelun sfääri, jolloin torilla eli agoralla harjoitettiin julkista politiikkaa, urheilua, kaupankäyntiä ja oikeutta. Tosin tähän julkisuuteen oli tulemista vain vapailla miehillä. Mutta kun Habermas kertoo antiikin julkisuuden kadonneen keskiajan pimeyteen, en voi välttyä ajattelemasta että parempi niukkakin julkisuus kuin ei mitään.
Varsinaisesti Habermas sijoittaa julkisuuden synnyn 1600- ja 1700-lukujen Englantiin, jolloin kansalaisyhteiskunta muodostui. Kehityksen taustalla vaikuttivat mm. maailmankaupan ja yksityisen tavarantuotannon laajeneminen, jotka loivat painetta tiedottamiselle ja uutisoinnille. Samalla lukutaito yleistyi ja lehdistö syntyi. Feodalismista siirryttiin vähitellen kapitalismiin ja uusi porvaristo alkoi vaatia itselleen oikeutta saada äänensä kuuluviin. Habermas viittaa lukutaitoiseen, osallistuvaan yleisöön käsitteellä julkiso (public). Julkiso voidaan määritellä myös yksityishenkilöiden muodostamaksi julkisuuden piiriksi. Julkiso eroaa passiivisesti vastaanottavasta yleisöstä (audience) juuri osallistumisensa ja vaikuttamisensa ansiosta.
Tässä vaiheessa aamullista kahvituokiotamme huokaisen ja kiitän. Habermasin (saisinkohan jo sinutella: Jürgenin) ajatuksista saa sittenkin jotain tolkkua. Lopetamme tällä kertaa tähän, mutta kiitän ja pyydän tulemaan kahville toistekin. Seuraavaksi aion nimittäin itse heitellä Jürgenille ajatuksiani sosiaalisesta mediasta nykyajan julkison temmellyskenttänä.
Auf Wiedersehen!
Maria
Lähde: http://www.academia.edu/2522871/Jurgen_Habermas_ja_julkisuuden_rakennemuutos (tässä yhteydessä on pakko kiittää Turun yliopiston tutkijaa ja luennoitsijaa Rauno Huttusta Habermasin ajatusten selkokielistämisestä.)
Julkisuuden rakennemuutos on hauska termi, ja olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä Habermas pohtii asian nykytilasta: täällä kun muutama yhteisöviestinnän opiskelija bloggaa nollabudjetilla periaatteessa koko internetiin kykenevälle maailmalle.
VastaaPoistaTeknologinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi suurelle joukolle päästä esiin mitä moninaisimmilla tavoilla, kuten videoblogeilla, lauluvideoilla, musiikilla, valokuvilla, proosalla tai lyriikalla. Massatarjonnan luoma informaatioähky on tosin samalla tehnyt huomion tavoittelusta aivan oman taiteenlajinsa.
Markus L.
Julkisuuden syntyä 1600-1700-lukujen Englannissa seurasi ensimmäinen laajempi PR-toiminta Yhdysvalloissa, jonka sisällissodassa (1775-1782) käytety viestintäkeinot, kuten symbolit, sloganit, tapahtumat ja tavoitteen asettelu ovat edelleen käytössä olevia menetelmiä.
VastaaPoistaEikä sekään ihan yllättävää ole, että PR-käsite tuli ensimmäiseksi tunnetuksi poliittisissa yhteyksissä. Yhdysvaltojen presidenttikandidaatit olivat ensimmäisiä varsinaisia viestintäpäälliköiden käyttäjiä jo 1800-luvun alussa. Tekniikat muuttuvat, tavoitteet pysyvät?
Hansu
Minulla on sellainen tunne, että aiemmin pelkällä huomiarvolla oli suurempi merkitys kuin nykyään. Esimerkiksi musiikillisin hitin syntymiseen tuntui riittävän soittoon pääsy jommale kummalle YLEn kanavista. Nykyisin tarjontaa on niin julmasti, että itse substanssin, ajoituksen, ammattimaisen PR:n merkitys on noussut.
VastaaPoista